Ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen

Moi, oon Riikka ja oon padelisti. Kuten moni muukin, olen pahasti koukussa. Kaksi ja puoli vuotta sitten, kun aurinko häikäisi silmiä Kilon padel hallin kattoikkunoiden läpi ennen niiden maalaamista umpeen, kävelin sisään kolkoilta näyttävistä ovista kaverini Katin perässä. Lapset pomppivat ja hihkuivat viereisillä trampoliineilla. Kiljunta kaikui ilmastoinnin kumean kohinan ja pallojen paukkeen yli. Olin osallistumassa elämäni ensimmäiseen americanoon.

Minua jännitti. Kaikki naiset ympärilläni olivat tuntemattomia. Puheensorina oli lakkaamatonta, ja joka puolella näkyi hymyileviä kasvoja. Junan tuomana ulkopaikkakuntalaisena pohdin pääsenkö koskaan osaksi tätä eläväistä porukkaa, josta positiivinen energia, odotus ja innostus huokui ulos. Myöhemmin ymmärsin, että olin jo osa sitä ensimmäisestä hetkestä lähtien.

Padelia verrataan usein tennikseen, squashiin sulkapalloon ja muihin mailapeleihin. Lajin yhteisöllisyys on kuitenkin jotain sellaista mitä on vaikea kuvailla kokematta sitä itse. En tiedä, että missään muussa lajissa Suomessa neljä toisilleen tuntematonta ihmistä voi kokoontua yhdelle kentälle ilman mitään ennakkoluuloja ja kiusaantuneisuutta. Peli sisältää aina virheitä, tyhmiä ratkaisuja, kilpailuviettiä, toisen suolaamista, mutta ennen kaikkea se sisältää naurua, hyväntahtoista huutelua, onnistumisen tunteita, viime hetken venytyksiä ja jotain käsittämätöntä taikaa, jolla juroinkin suomalainen voi lähteä kentältä viikon parhaimmalla fiiliksellä vaikka olisi hävinnyt jokaisen erän. Ja tämän kaiken koin ensimmäisestä päivästä lähtien.

Minut tunnetaan nimellä Rike, Riikka ja se sinitukkainen tyttö, ja kirjoitan teille tässä PCF:n uudessa blogisarjassa kilpapelaajan näkemyksiä lajista. Padelissa on yhtä monta mielipidettä oikeasta pelaamisesta kuin pelaajiakin. Vaikka lähtökohtaisesti edustan sukupuoleni puolesta oikeassa olevaa lajikuntaa, olen koulutukseltani diplomi-insinööri ja nautin väittelystä. Minut löytää Kilon kentiltä lähes jokaisena viikon päivänä, joten tulkaahan antamaan mielipiteitä, palautetta ja toiveita tulevaisuuden aiheita varten. Tai ihan vain nauramaan kanssani, koska siitähän tässä kaikessa on lähtökohtaisesti kyse.

Liity postituslistalle

Uusimmat vinkit Gabolta.

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email